Hyvää megakeskiviikkoa! Tänään päätetään kaikissa Yhdysvaltain osavaltiossa siitä, mitä syödään lounaaksi. Päivä on historiallinen – vastaava tapahtuma toistuu seuraavan kerran vasta huomenna.
Nimimerkki Jari Tervo kysyy tänään kiinnostavan kysymyksen:
“Jos juna Helsingistä (Pasilasta) lähtee kello 7.42 kohti Turkua ja kiihdyttää 160 kilometriin tunnissa siten, että täysi matkanopeus on saavutettu Leppävaaran kohdalla, ja samaan aikaan Pendolino Turusta (Kupittaalta) lähtee kohti Helsinkiä kiihdyttäen 200 kilometriin tunnissa vähän ennen Saloa (jossa pysähdys viideksi minuutiksi), missä vaunussa Ahti Karjalainen istuu ja kuinka kauan pitää tätä suomettumista vielä kestää?”
Henrikin vastaus: Hyvä Jari Tervo, kysymyksesi sisältää tarkkaan ottaen kaksi (2) kysymystä. Molemmat ovat myös varsin monisyisiä Gordionin solmuja, joihin yksinkertaista Occamin partaterää ei välttämättä kuitenkaan löydy aivan hetkessä.
Ahti Karjalainen tunnettiin ennen kaikkea erinomaisista idänsuhteistaan. Hän oli Japanin ja samurai-musiikin sekä vihreän teen suuri ystävä. Tässä tapauksessa Ahdin sijoittuminen junassa riippuu siitä, onko hän puheväleissä Kekkosen kanssa, ja toisaalta myös siitä, mikä vaihe kuukaudesta filosofian kandidaatti Päivi Koskisella on meneillään. Ja jos Ahti tosiaan istuu Pendolinossa matkalla Turusta Helsinkiin ja markka on devalvoitu, pitänee myöskin tutkia, onko Ahti ollut viime päivinä Espanjassa ja kykenikö hän huimauskohtaukseltaan antamaan haastattelua medialle palattuaan matkalta.
Ahti siis istuu ravintolavaunussa, ja Neuvostoliitto miehittää Suomen jos Karjalaista ei valita Kekkosen seuraajaksi. Suomettumista pitää kestää niin kauan kuin Kesärannassa pelaa tarjoilu ja kunnes Hillary Clintonista tulee ironiajulkaisu Uusisuomi.fi:n bloggaaja.
