Kysy Henrikiltä

Niinpä. Miksi Paavi ei käy pisuaarilla? Miksi Pekka Siitoin ei ole matojen ruokana? Miksi Jippu ei ole “syvällinen” ja käännä jokaista puheenaihetta itseensä ja “syvällisyyteensä”?

Henrikin vastaus: Henrikki on a) laiska ja b) kiireinen. Henrikki ei ehdi ruveta rupeamaan, eikä alkaa alkamaan.

Ystävät, kyselijät: jään toistaiseksi tauolle. Lähden Gambiaan kelailemaan ja ehkä liittymään paikalliseen bändiin. Tosin, koska kyse on pakettimatkasta, tulen toki takaisin. 

Epävarmaa on, palaako Kysy Henrikiltä -palsta tässä muodossaan Uusi Kurviin. Mahdollista on, että journalistinen osuuteni julkaisussamme tulee ilmenemään jollain aivan uudella tavalla.

Kiitos kysymyksistä, hyvät lukijat! Nähdään keväämmällä.

Tämän päivän kysymyksen on meille lähettänyt nimimerkki Paasi Linna. Hän jatkaa: “kun se on niin helppoa, varsinkin pikkutuubassa”.

Henrikin vastaus: aloitetaan perustotuudesta: ns. dronen soittaminen ei ole koskaan noloa. Pohjautuuhan esimerkiksi intialainen sitar- ja tamburavetoinen klassinen musiikki droneen, joka tosin terminä on täysin länsimaalainen ja hieman yksinkertaistava.

Edellämainitun länsimaalaisesti yksinkertaistaen selitettynä drone on musiikkia, jossa pääinstrumentilla soitetaan yhtä ja samaa pohjasäveltä, jonka päälle kudotaan harmonisia ylä-ääniä ja melodioita, joko saman soittimen ylemmillä kielillä (esim. sitar) tai muilla soittimilla. Drone on eräänlaista modaalista musiikkia, jolla tarkoitetaan tietyssä yhdessä sävellajissa etenevää, usein improvisoitua musiikkia. Drone on siis tavallaan varsin lähellä esimerkiksi modaalista jazzia.

Nykyaikaisilla soittimilla dronea esitetään esimerkiksi kitaralla erityyppisillä avovireillä, joissa useimmiten vireen alin kieli määrää sävellajin. Tästä on kysymys esimerkiksi Paasi Linnan avo-g-dronessa. Myös viisikielistä banjoa voidaan tavallaan sanoa drone-soittimeksi, koska alin viides kieli soi useimmiten vapaana.

Dronen ja modaalisuuden ei-noloutta puolustaa myös se, että se on perinteisesti edustanut eräänlaista meditatiivista aspektia musiikissa. Etenkin itämaiset meditatiiviset musiikkiteokset perustuvat droneen ja modaalisuuteen. Kuunnelkaapa vaikkapa Ravi Shankaria. Valtaosa hänen teoksistaan kulkee tietyssä pohjasävellajissa, jossa tambura soittaa pohjasäveltä ja maestro Shankar soittaa sävelkulkuja eli ns. ragoja pohjasävelen päälle.

Kysyjän mainitsema pikkutuuba onkin usein eräänlainen kontemplatiivinen eli meditatiivinen tila, jossa tuoreita ajatuksia saattaa sinkoilla hyvinkin vapaasti. Dronen soittaminen – oli se sitten g-vireessä tai d-vireessä (joista jälkimmäinen on Henrikin oma suosikkidronesävellaji) – vahvistaa, tasapainottaa ja rauhoittaa meditaatiota. Kokeilkaapa muuten soittaa dronea myös viherkasveillenne kotona, miksei myös vaikkapa paukuissa!