Kysy Henrikiltä

Isomunainen ystäväni

Riippumaton kolumnisti

Uusi Kurvi Uutisia

Rockin in the Free World

Mirri-vainaa

Uusi Kurvi Blogin Museo

Mihin perustuu Jimi Pääkallon vihattavuus ja vihaamisen helppous?

May 9th, 2008 Henrikki Posted in Ihmisyys, Jimi Pääkallo, identiteetti, musiikki, tyyli 8 Comments »

Hei vain lihapallerot! Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut Bill Kreutzmannille – tämä batteur extraordinaire täytti toissapäivänä 62 vuotta!

Nimimerkki Minkö vain? kysyy hienon kysymyksen: mihin perustuu Jimi Pääkallon vihattavuus ja vihaamisen helppous?

Kutkuttavaa. Mutta ei välttämättä helppoa. 

Henrikin vastaus: Hyvä Minkö vain?, ennen kuin lähdemme pureutumaan kysymyksesi syvyyksiin ja sukeltamaan sieltä ylös pikku valonsäikeiden kera, haluan mitä ystävällisimmin muistuttaa sinua suomen kieliopista, jonka mukaan kysymyslauseessasi on virhe. Lauserakenteen mukaan nimittäin viittaat perustuu-verbin yksikkömuodolla kahteen asiaan, vihattavuuteen ja vihaamisen helppouteen. Oikea muoto kyseiselle verbille olisi siis “perustuvat”. Tarkkana, mutta ranteet löysänä! Veikko Lavi knew his shit.

Jimi Pääkalloa on helppo vihata (kytken vastauksessani vihattavuuden ja vihaamisen helppouden yhteen, koska ns. semanttista ouverläppiä on havaittavissa paljon) ensinnäkin siitä syystä, että hän itse potentiaalisena vihaamisen kohteena on valinnut ilmiasukseen helposti vihattavan muodon. Jimi edustaa tyyliltään kuluneeseen asti stereotyyppistä arkkityyppiä, nuorta kauniskasvoista rokkipoikaa, jolla on enemmän tai vähemmän harjoiteltu kvasiväsynyt sänkykamarikatse ja sellainen löysä olemus, jota on harjoiteltu tuntikausia peilin edessä – haluaahan Jimi osoittaa olemuksellaan olevansa anti-establishment, vapaa sielu, joka tekee elämästään omanlaisensa taideteoksen. Ongelma vain on todellakin se, että Jimi menee sieltä mistä aita on matalin. Huulilävistys, anyone? Oooh!

Mutta mutta. Ulkoiset asiat itsessään sinänsä eivät vielä tee Jimistä nimenomaan helposti vihattavaa. Se, mikä helppouden tässä kontekstissa erityisesti vapauttaa areenalle, on, kuten sanottu, Jimin oma helppous. Jos Jimi olisi valinnut vähemmän stereotyyppisen tien (kuinka omaperäistä on olla pitkätukkainen, kasvolävistetty kasvissyöjä-rokkari?), hän saattaisi saada hieman helpommin armoa. Asiassa ei myöskään auta Jimin yhtyeen mitäänsanomaton-pastissi-kaikesta-mitä-purkkarokubändit-ovat-tehneet-vuodesta-1987-asti –tyyppinen musiikillinen ilmaisu, joka herättää vihaa juuri siksi, että se on mitä se on: mitäänsanomatonta pastissia kaikesta mitä purkkarokubändit ovat tehneet vuodesta 1987, vieläpä erityisen ei-omaperäisillä, vaivaannuttavilla ja rehellisen paskoilla lyriikoilla varustettuna.

Toinen asia mikä tekee Jimistä vihattavan liippaa sosiaaliantropologiaa ja kulttuurihistoriaa. Tai jotain sellaisia. Kansallisessa kontekstissamme kun tavataan sisäsyntyisesti vihata kaikkea sellaista, mitä yksilö julkisen äänekkään ulkoisesti tekee identiteettiään rakentaakseen ja edustaakseen olemistaan maailmassa. Geeniperimällemme Jimi on edelleen erilainen, ärsyttävä ja turha. Olemme vasta tulleet ulos metsistä ja pois pelloilta, joissa konteksteissa ei turhilla krumeluureilla ja haihatuksilla elämästä selvitty. Ei kaskella trubaduurit pärjänneet. Suomi on vihreän kullan maa. Tosi mies tekee töitä ja kuolee karjalanpiirakkaan. Vitun Jimi, vitun pelle, vedän turpaan, sanoo ostarin Rami.

Tämä selitys tosin on niin helppo, että jätetään se sikseen ja siirrytään eteenpäin.

Kolmas (eikä varmasti viimeinen – lisätkää syitä kirjoitukseni perään, rakkaat lukijat!) syy Jimin vihattavuudelleen on ehkä eniten zeitgeistia. Jimi kuuluu nimittäin ns. tyrkky-heimoon, jonka edustajia myös Suomessa on yhä enenevässä määrin, johtuen varmastikin nyky-yhteiskunnassa suuresti vaikuttavasta median ubiikista hegemoniasta. Tämän heimon mukaan et ole olemassa, jos et ole olemassa mediassa. Kuinka moni teistä, arvon lukijat, pitää omaa blogia? Kuinka moni on Facebookissa? MySpacessa? Irc-Galleriassa? Gopherissa? Kyllä, olemme kaikki tyrkkyjä.

Tyrkkyyttä on monenlaista, mutta erityisen vihattava tyrkkyys tavoittelee julkisuutta julkisuuden vuoksi, näkyvyyttä ilman substanssia (en hyväksy tässä yhteydessä näkyvyyttä an sich substanssiksi). Voidaan toki keskustella, onko Jimin yhtyeen musiikki substanssia, mutta sitäkään tosiasiaa emme voine ohittaa, että Jimin tyrkkyys on nimenomaan ulkomusiikillista. Technicolour, Tyrävyö, Cliché ja muut popmusiikkia saastuttavat aktit ovat olleet Jimille vain välineitä tyrkkyydelle. Jimi haluaa olla kuuluisa, palvottu, ihana, saavuttamaton. Kukapa ei?

Ja kukapa ei olisi vihattu? Sen enempää vihaa käsitteenä tässä dekonstruoimatta tarjoan pötkäleen mustamakkaraa Tampereen Tammelantorilla sille, joka voi sanoa olevansa ihminen jota ei ole koskaan vihattu.

Ensi vastaukseen! Vihatkaa toisianne!

AddThis Social Bookmark Button

Pari vastausta Neiti E.:lle

April 26th, 2008 Henrikki Posted in hauska maailma, musiikki 5 Comments »

Taas mennään! Kevät on täällä. Henrikki aktivoituu. Tapani Ruokanen jatkaa Suomen Kuvalehden päätoimittajana. Maailma palaa. Maya-kalenterin syklin loppu lähestyy, Winterland-boksi on viimein julkaistu. Hyvä!

Lenseän kevättuulen energisoimana vastaan tänään ns. tuplakyssäriin, jonka on toimitukseemme lähettänyt nimimerkki Neiti E.:

 1. Miten MacBookin näppistä pitäisi puhdistaa? Millä aineella?

Anaalisimmat lukijani tietenkin havaitsevat oitis, että tässä tuplakyssärin ensimmäisessä puolikkaassa on itse asiassa itsessään jo kaksi kysymystä. Mutta älkäämme antako sen haitata, ei Erkki Tuomiojaakaan haittaa vaikka vappumarssi suuntaisi tänä vuonna Ämmässuolle. (Itse aion toki osallistua kuten niin monena vuonna ennenkin.)

Vastaukseen, vastaukseen. Macbookin (ah, kuinka rakastankaan Apple-valaistuneita lukijoitani) näppistä on helppo puhdistaa, koska näppäinten rakenne on sellainen, että niiden väleihin ulottuu helposti aivan tavallisella tiskirievullakin. Ota siis puhdas tiskiriepu, kastele se lämpimällä vedellä, suihkaise näppikselle ehkä hieman jotain monitorinpuhdistusainetta (en osaa suositella tässä mitään tiettyä, kysäise vaikkapa jostain pienestä ja kivasta tietskariliikkeestä) ja pyyhi tahrat menemään. Voilà! Macbook on rakennettu sen verran kestäväksi, ettei pieni kosteus haittaa mitään. Vältä kuitenkin voimakkaita puhdistusaineita ja liian märkää rättiä.

2. Anna joku hyvä musasuositus keväälle?

Mmmm, musa! Tuo elämän eliksiiri, kosminen kieli, sfäärien harmonia, jota ilman ei Henrikkikään voisi realisoida ihmisyyttään siinä määrin kuin hänen intohimonsa sanelee.

Tähän vastaan nyt intuitiivisen nykyhetkisidonnaisesti. Levysoittimessani on nimittäin pyörinyt jo viikkotolkulla Black Crowes –yhtyeen (mitkä hienot sivut!) uusi levy Warpaint. Call it a comeback, call it post-hiatus, mutta voihan rähmä millaisen lätyn nämä ikihipit ovat seitsemän (vai oliko se kahdeksan?) vuoden tauon jälkeen ilmoille pläjäyttäneet! Tymäkkää hippirokkia, sielukasta juureilua, etelän hiekkapölyä, vihreitä kasviksia joita ei syödä (tai toki niitäkin voi syödä, vaikkapa pullassa. pitää vain muistaa lämmittää kasvis ensin rasvassa että taianomaiset ainesosat aktivoituvat!), sotkuisia takahuoneita, partoja, aurinkolaseja, pulisonkeja!

Kuulen levyllä Rollareita, kuulen Grateful Deadia, kuulen Allman Brothersia, näen suoran loputtoman tien, näen pitkätukkaisen naisen kukka hiuksissaan, näen punaiset silmät ja ajoittaiset krapulat, haistan palaneen käryn, maistan elämän!

Varauksetonta hehkutusta, tiedän – mutta syystä. Suosittelen!

AddThis Social Bookmark Button