Kysy Henrikiltä

Niinpä. Miksi Paavi ei käy pisuaarilla? Miksi Pekka Siitoin ei ole matojen ruokana? Miksi Jippu ei ole “syvällinen” ja käännä jokaista puheenaihetta itseensä ja “syvällisyyteensä”?

Henrikin vastaus: Henrikki on a) laiska ja b) kiireinen. Henrikki ei ehdi ruveta rupeamaan, eikä alkaa alkamaan.

Ystävät, kyselijät: jään toistaiseksi tauolle. Lähden Gambiaan kelailemaan ja ehkä liittymään paikalliseen bändiin. Tosin, koska kyse on pakettimatkasta, tulen toki takaisin. 

Epävarmaa on, palaako Kysy Henrikiltä -palsta tässä muodossaan Uusi Kurviin. Mahdollista on, että journalistinen osuuteni julkaisussamme tulee ilmenemään jollain aivan uudella tavalla.

Kiitos kysymyksistä, hyvät lukijat! Nähdään keväämmällä.

Hyvää Phil Leshin syntymäpäivää! Kunnioitettavan uran tehnyt basistivelho täyttää tänään kunnioitettavat 68 vuotta, eikä kunnioitettavuutta lainkaan vähennä se, että herra Lesh heittää keikkaa edelleen kymmenien esiintymisten vuositahdilla. Hyvä.

Nimimerkki Natsikortti kysyy yleisinhimillisen kysymyksen: hän utelee, miten tehdä itsestään vähemmän naurettavan.

Henrikin vastaus: Samaistuttavaa, arvon Natsikortti, samaistuttavaa! Luulen, että jokainen tätäkin blogia lukeva on joskus tullut miettineeksi aivan samaa asiaa. Naurettavuus on kuitenkin ns. sisäänleivottu osa ihmisyyttä. Katsokaa vaikka ympärillenne minkä tahansa kaupungin keskustan kohtaamispaikoilla. Krapulaa, Burberryä, hapsutakkeja, keltalinssisiä silmälaseja, Segway, äänekästä avautumista, avovaimolleen kireänä jupiseva Oskari Katajisto, Stockmannin kutoskerroksen kahvila, hands-free, värikartta Erottajan pöydässä, kokaiinipöllyinen ravintolatyöntekijä vapaailtaa viettämässä, suomalainen markkinointipäällikkö ensimmäisellä työmatkallaan, Painobaarin perjantai-ilta – naurettavuuden tangentit ovat moniin suuntiin sinkoilevat!

Natsikortin kysymys on arkkityyppisestä aiheestaan huolimatta varsin vaikea vastattava, koska hän ei valota naurettavuutensa osa-alueita kysymäänsä tarkemmin. Kenen mielestä olet naurettava? Missä tilanteissa? Kuka määrittelee naurettavan? Onko jumala olemassa? Saako serkun kanssa mennä sänkyyn? Suhteellista, eikö?

Koska tämä on kuitenkin nimenomaan Kysy Henrikiltä –palsta, otan Henrikkinä valtuuden määritellä naurettavuutta hieman ja koittaa varustaa sinua, Natsikortti, jonkinlaisilla yleisillä antinaurettavuustyökaluilla.

Aloitetaan perusasioista. Onhan nimittäin niin, että jos joudut kysymään internetissä toimivalta keskustelupalstalta miten tehdä itsestäsi vähemmän naurettavan, sinulla on luultavasti kategorinen naurettavuusongelma – tässä tapauksessa huono itsetuntemus. Tunnet siis olevasi naurettava, mutta et ilmeisesti tiedä tarkalleen miksi, etkä myöskään mikä naurettavuuden aiheuttaa. Tiedän, kyseessä on hankala tilanne. Mutta jos asiaa lähestytään suhteellisuusteorian kannalta, voisiko olla jopa niin, että et oikeasti edes ole naurettava vaan määrittelet itse käyttäytymisnormeja siten, että tavallaan suggeroit itsesi naurettavaksi (viitaten edellä mainitsemaani huonoon itsetuntemukseen) vaikka siihen ei olisi aihetta? 

Otetaan esimerkki: pieraiset hississä jossa on muitakin ihmisiä. Nyt tarkkana. Kyseessä ei ole naurettava asia de facto, vaan tilanteen ja tapahtuneen naurettavuus määrittyy sen mukaan, ketä hississä on kanssasi, ja myös sen, miten alttiiksi naurettavuudelle koet itsesi näiden ihmisten (joista sinulla ei välttämättä ole muuta kuin ulkoista informaatiota) havaintopiirissä.

Jos olet heteromies ja hississä on todella miellyttävän näköinen nainen, jonka seurassa mitä luultavimmin normaalisti haluaisit olla ns. eduksesi, pieru hississä aiheuttaa luultavasti välittömästi suuren naurettavuuden tunteen. Jos naisella on mukanaan yhtä kuuma ystävätär kuin nainen itse on, naurettavuuden määrä kasvaa eksponentiaalisesti.

Edellisen kappaleen tekijöitä voidaan vaihdella äärettömästi. Vaihdetaan naisen tilalle mies, siirretään hissi Stockmannilta Tapiolaan, muutellaan läsnäolevien ihmisten ikää, sosiaalista asemaa, huumorintajua, kuulo- ja hajuaistin tilaa – havaitaan, että jo esitellyn kaltaisessa hyvin yksinkertaisessa naurettavuustilanteessa naurettavuuden määrittely on haasteellista.

Hississä piereminen voi toki olla jopa punk (ja punkhan on, monen muun elämänasenteellisen asian muassa, sellaista naurettavuutta missä naurettavuudesta tehdään yhteiskunnallinen asenne sanomalla että nyt olemme yhteiskunnallisesti asenteellisia), mutta on hyvin luultavaa, että edellämainittu kuuma kinkku tuskin ajattelee turauksestasi että “onpa tuossa cool punk-henkinen jäbä”.

Mutta mutta. Sen sijaan, että vajoaisimme yhä syvemmälle naurettavuuden suhteellisuuden pohtimiseen, voin heittää lonkalta muutaman vinkin, millä naurettavuutta voi ehkä vähentää. Tässä tapauksessa naurettavuus on siis tietenkin itse määrittelemääni (eli totta):

1. Älä piere hississä, jos haluat olla hississä eduksesi.
2. Älä käytä tuplapedaaleja rumpusetissäsi, jos et omaa vahvaa tyylitajua rumpalina.
3. Älä pukeudu ruudulliseen pukuun ja käytä kokaiinia samana iltana.
4. Älä kysy kuuden vuoden krapulassa rautatieaseman Kotikonnun sämpylätiskiltä, mikä sämpylöistä on terveellisin.
5. Älä tiuski julkisesti puolisollesi/tyttöystävällesi/koirallesi.
6. Älä puhu kovaäänisesti puhelimen hands-free -laitteeseen kävellessäsi julkisella paikalla.
7. Älä vonkaa seksiä ihmiseltä, joka selvästikään ei halua sitä sinulle tarjota.
8. Älä pukeudu valkoiseen pellavaan Porin Jazzien Kirjurinluodolla ja vedä “tyttöjen kanssa” valkkarikännejä keskellä päivää (tämän saa tehdä, jos on alle 45-vuotias eikä seurassa ole omia lapsia).
9. Älä luo identiteettiäsi painottaen ammattiasi ja/tai titteliäsi.
10. Älä kitise.

Neuvoja olisi varmasti satoja lisää, mutta aloita vaikka yllämainituilla. Ja kysy toki lisää, jos naurettavuusongelmasi jatkuu!